Mika Waltarin (19.9.1908–26.8.1979) laajassa tuotannossa on paljon menetysteoksia. Hänen romaaninsa valloittivat ensin suomalaisen ja 1940-luvun lopulta alkaen myös kansainvälisen yleisön.

Tuottoisa pohdiskelija

Waltari kirjoitti yhtä hyvin maailmanhistorian suurista teemoista kuin oman aikansa kaupunkilaisista: tiiliskiviromaaneja, pienoisromaaneja, salapoliisikertomuksia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja sarjakuvatekstejä.

Hänen tuotannostaan välittyy vakava uskonnollinen etsintä, mutta myös salliva ja ilotteleva maailmallisuus.

Yksi Tulenkantajista

Varhaiskypsä Waltari liikkui jo lyseolaisena Tulenkantajien piirissä ja tutustui ajan suomalaisiin kirjailijoihin. Hänen läpimurtoteoksensa ja esikoisromaani Suuri illusioni (1928) oli hänen viides teoksensa.

Waltari oli jo julkaissut uskonnollisia runoja, kauhunovelleja ja yhdessä Olavi Paavolaisen kanssa tulenkantajahenkisen runokokoelman Valtatiet. Suuri illusioni oli arvostelu-, myynti- ja käännösmenestys. Sitä on verrattu Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin 1920-luvun kuvauksiin.

Sinuhe Egyptiläisellä kansainväliseen menestykseen

Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi muinaiseen Egyptiin sijoittuva romaani Sinuhe egyptiläinen (1945) , josta tuli kansainvälinen menestys ja Waltarin pääteos.

Waltarin kunniaksi julkaistun hopeaisen juhlarahan arvopuoli kuvaakin egyptiläistä faaraokoiraa.

Sinuhen jälkeen Waltari kirjoitti useita historiallisia romaaneja, kuten Mikael Karvajalka (1948), Mikael Hakim (1949) sekä kristinuskon varhaisvaiheista kertovat Valtakunnan salaisuus (1959) ja Ihmiskunnan viholliset (1964).

Kymmenien elokuvien innoittaja

Waltarin teosten pohjalta on tehty 33 elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Matti Kassilan ohjaamat suuren suosion saaneet Komisario Palmu -elokuvat.

Vuoden 1964 jälkeen Waltarin inspiraatio kuihtui. Hän yritti kirjoittaa vielä yhtä historiallista romaania, Maltan ritarikunnasta, mutta se jäi valmistumatta.

Loppuvuosinaan Waltari nautti arvostusta, jota aktiivivuosina ei aina herunut, kun Waltaria pidettiin usein pelkkänä viihdekirjailijana.