Suomen ja Ruotsin monisatavuotinen valtiollinen yhteys katkesi vuosina 1808–1809 käytyyn Suomen sotaan, jonka seurauksena Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Sodan vielä kestäessä Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi Suomen säädyt kokoontumaan valtiopäiville Porvooseen maaliskuussa 1809.

Valtiopäivämiehet kokoontuivat 25.3.1809 valtakirjojen tarkastukseen. Valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet aloitettiin 28.3. Porvoon tuomiokirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella, jonka jälkeen siirryttiin "valtiosaliin" Porvoon kymnaasirakennukseen. Siellä keisari julisti valtiopäivät avatuiksi pitäen ranskankielisen valtaistuinpuheen, jonka kenraalikuvernööri Sprengtporten käänsi ruotsiksi. Seuraavana päivänä Porvoon tuomiokirkossa pidetyssä juhlatilaisuudessa kenraalikuvernööri luki keisarin 27.3.1809 allekirjoittaman hallitsijanvakuutuksen ruotsinkielisen käännöksen ja säädyt esittivät uskollisuudenvakuutuksensa keisarille. Hallitsijanvakuutuksessaan Aleksanteri I ilmoitti vahvistavansa maan uskonnon ja perustuslait sekä säätyjen ja kaikkien maan asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet. Valan vannomista helpotti Kustaa IV Aadolfin luopuminen samana päivänä oikeudestaan Ruotsin kruunuun. Jatkuvuus jäi kuitenkin voimaan, koska Aleksanteri I vahvisti Suomen perustuslaeiksi ruotsalaiset vuoden 1772 hallitusmuodon ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan.

Porvoon valtiopäiville osallistui yhteensä 134 edustajaa, jotka kaikki eivät kuitenkaan olleet läsnä koko valtiopäivien ajan. Aatelissäädyllä oli kaikkiaan 77 edustajaa, pappissäätyä edusti 8, porvarissäätyä 19 ja talonpoikaissäätyä 30 valtiopäivämiestä. Aatelissäädyn puhemiehenä toimi maamarsalkka, kreivi Robert Wilhelm De Geer. Pappissäädyssä puhetta johti Turun piispa Jakob Tengström. Turusta oli kotoisin myös porvarissäädyn puhemies kauppias Kristian Trapp. Talonpoikaissäädyn puheenjohtajana toimi herrastuomari Petter Klockars Uudestakaarlepyystä.

Varsinainen valtiopäivätyö aloitettiin 30.3. Keisari oli antanut valtiopäiville neljä esitystä, joista säätyjen tuli lausua mielipiteensä. Keisarin esitykset koskivat Suomen hallituskonseljin, senaatin edeltäjän, perustamista, Suomen rahalaitosta, kruununverojen kantoa ja Suomen sotalaitoksen järjestämistä. Näitä esityksiä käsittelemään säädyt asettivat kaksi valiokuntaa. Keisarin esittämien asioiden lisäksi säädyissä käsiteltiin valtiopäivämiesten anomuksia, joita nämä olivat tehneet valitsijoidensa evästäminä.

Valtiopäivät sai työnsä päätökseen heinäkuussa 1809. Keisari osallistui myös valtiopäivien päättäjäisiin, jotka pidettiin Porvoossa 19.7.1809. Säätyjen puhemiehet esittivät kiitospuheensa keisarille ja oikeuskansleri Tandefelt luki säätyjen vastaukset valtiopäiville annettuihin esityksiin. Tässä juhlatilaisuudessa Aleksanteri I piti kuuluisan puheensa, jossa hän totesi Suomen tulleen korotetuksi kansakuntien joukkoon.