Suomen sota 1808–09 oli osa suurta ja perusteellisesti Euroopan poliittista karttaa muuttanutta tapahtumakulkua. Sodan taustalla oli Tilsitin rauha, jossa Napoleon ja Aleksanteri I solmivat liittosopimuksen.

Liittosopimuksessa osapuolet sitoutuivat kokoamaan muut Euroopan maat yhteisrintamaan Englannin eristämiseksi, ellei Venäjä onnistuisi välittämään rauhaa brittien ja ranskalaisten välille. Aleksanteri I painosti Ruotsia liittymään mannermaansulkemukseen Englantia vastaan.

Kohti Haminan rauhaa

Aleksanterin antama uhkavaatimuskaan ei tepsinyt, ja Venäjä hyökkäsi Suomeen 21. helmikuuta 1808. Suomen armeija peräytyi keväällä hyökkääjien tieltä ja pääsi hyökkäyksen vasta kesällä.

Armeija saavutti heinäkuussa voittoja, muttei kyennyt hyödyntämään niitä ja joutui lopulta vetäytymään Ruotsin puolelle. Taistelut Suomen maaperällä päättyivät syksyllä 1808, mutta jatkuivat Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikolla vielä syyskesään 1809. Sota päättyi Haminan rauhaan 17.9.1809.

Autonominen suuriruhtinaskunta

Ruotsin hävittyä sodan Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Venäläisten tavoitteena oli rauhoittaa ja vakauttaa Suomi mahdollisimman juohevasti.

Tähän suunnitelmaan kuuluivat valtiopäivien koollekutsuminen jo ennen rauhansopimuksen solmimista ja kotimaisen hallituksen perustaminen.

Kuuluisat Porvoon valtiopäivät

Sodan aikana keisari Aleksanteri I kutsui koolle Porvoon valtiopäivät. Niillä suomalaiset vannoivat uskollisuutta keisarille, ja tämä puolestaan vahvisti Ruotsin vallan aikaiset perustuslait.

Suomelle taattiin ensi kertaa itsehallinto, omat lait, valtiopäivät ja senaatti. Suomalaiset kohotettiin Aleksanterin sanoin "kansakunnaksi kansakuntien joukkoon".

Autonomisen Suomen syntyä muistavan juhlarahan arvopuolen väistyvä kruunu kuvastaa Suomen historiaa ja tunnuspuolen kotkasymboli tulevaisuutta.