Suomen ensimmäinen elokuvien yleisöesitys pidettiin Helsingin Seurahuoneella 29.6.1896. Se sisälsi 15 Lumière-veljesten lyhytfilmiä.

Ensimmäinen Suomessa filmattu elokuva oli dokumentti Uutta Helsingissä - Nikolainkadun koulun koulunuorisoa välitunnilla (1904). Kuvaaja oli tiettävästi ulkomaalainen Pietarista. Kaksiminuuttinen filmi esitettiin Siltasaaren sirkusmaneesissa.

Ensimmäinen Suomessa nähty äänielokuva oli Sonny Boy (The Singing Fool) Helsingin Capitolissa vuonna 1929. Ensimmäinen kotimainen äänielokuva Sano se suomeksi sai ensi-iltansa 30.3.1931.

Suomalainen elokuvatuotanto vakiintui 1920-luvulla

Suomen elokuvatuotanto vakiintui 1920-luvulla, jolloin valmistui vuosittain keskimäärin neljä näytelmäelokuvaa. Parhaimpia saavutuksia olivat lähinnä kansalliskirjallisuuden elokuvasovitukset.

Toinen maailmansota pysäytti suomalaisen elokuvan kehityksen. Sodan jälkeisen pula-ajan hellitettyä elokuvan tilanne kuitenkin parani hetkellisesti, sillä television yleistyttyä elokuvayleisöt pienenivät.

Tuntematon sotilas oli 1950-luvun menestynein suomalainen elokuva

1950-luvun suurin menestys oli vuonna 1955 julkaistu, Väinö Linnan romaaniin perustuva Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas -elokuva.

Elokuvasta on tullut suomalaisuuden ja sota-ajan ikoni, se esitetään perinteisesti itsenäisyyspäivänä televisiossa. Tuntematon sotilas on yhä kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa. Filmi sai menestystä myös ulkomailla.

"Purnaajan sota"

Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi 3.12.1954. Romaani herätti heti huomiota ja sai aluksi kiittäviä arvioita. Kuohunnan teoksen ympärillä käynnisti Toini Havun kielteinen kritiikki Helsingin Sanomissa.

Havu otsikoi arvionsa "Purnaajan sota" , ja purnaaja-käsitteeseen kiteytyi paljon keskustelusta, jota Tuntemattomasta käytiin. Samaan aikaan innostuneiden lukijoiden sana kulki suusta suuhun. Kirja oli joulun myyntimenestys ja se kiersi kädestä käteen.

Tuntemattomasta sotilaasta tehtiin elokuva ennätysajassa

Osittain Tuntemattoman sotilaan suosioon vaikutti Edvin Laineen Linnan romaanin pohjalta ohjaama elokuva. T. J. Särkkä oli ostanut oikeudet romaaniin heti tammikuussa 1955, ja elokuvaa ryhdyttiin kuvaamaan samana talvena.

Suomen siihen astisen elokuvahistorian kallein elokuva valmistui ennätysajassa, ensi-iltaa vietettiin jo saman vuoden joulukuussa.