Valtioneuvosto 200 vuotta -juhlarahassa kuvatut pylväät symboloivat oikeudenmukaisuutta, viivat vakautta. Arvopuolen pystylinjat kuvaavat eri ministeriöitä.

Vuosina 1808–09 käydyn Suomen sodan seurauksena Suomi irrotettiin Ruotsista ja liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjään.

Vuoden 1809 maaliskuussa avatuilla Porvoon valtiopäivillä asetettiin komitea valmistelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljin ohjesääntöä, jonka keisari vahvisti elokuussa 1809. Ruotsin vallan aikana Suomeen oli luotu toimiva läänin- ja paikallishallinto, mutta valtakunnallinen keskushallinto oli sijainnut Tukholmassa.

Keisarillinen Suomen senaatti

Hallituskonselji, vuodesta 1816 keisarillinen Suomen senaatti, jakautui talousosastoon ja oikeusosastoon. Talousosasto oli Suomen suuriruhtinaskunnan korkein siviilihallintoelin ja oikeusosasto korkein tuomioistuin.

Senaatin virallisena puheenjohtajana toimi Suomen kenraalikuvernööri, mutta sen käytännön toimintaa johtivat molempien osastojen varapuheenjohtajat. Senaatti oli luonteeltaan keisarillinen hallintovirasto, jonka jäsenet olivat vastuunalaisia ainoastaan keisarille. Senaatilla ei ollut parlamentaarista vastuuta säätyvaltiopäiville tai eduskunnalle ennen keisarivallan kukistumista maaliskuussa 1917.

Oman valtioneuvostomme ensi askeleet

Talousosasto jakautui toimituskuntiin, joiden päällikköinä toimivat senaatin jäsenet. Senaatin jäsenistä alettiin vuonna 1858 käyttää senaattori-nimitystä. Toimituskuntien määrä vaihteli viidestä yhdeksään.

Osa talousosaston senaattoreista oli ilman omaa toimituskuntaa salkuttomina senaattoreina. Oikeusosastossa ei ollut toimituskuntia. Talousosasto huolehti siviilihallinnosta ja julkisesta taloudesta, oikeusosasto oikeudenkäytöstä. Ylimpänä laillisuuden valvojana maassa toimi prokuraattori.

Nykyiset nimitykset käyttöön vuonna 1918

Vuoden 1918 lopussa senaatin nimi muutettiin asetuksella valtioneuvostoksi ja toimituskunnat ministeriöiksi. Senaattoreista tuli ministereitä ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajasta pääministeri.

Senaatin kanslia muutettiin nimitykseltään valtioneuvoston kansliaksi ja prokuraattori oikeuskansleriksi. Senaatin oikeusosastosta muodostettiin korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.