Rahan historia

Turkikset olivat esihistoriallisena aikana merkittäviä vaihdon välineitä Suomessa ja laajalti Pohjois-Euroopassa. Metalleja, etenkin kultaa ja hopeaa, käytettiin Euroopassa laajalti maksuvälineenä jo tuhansia vuosia sitten, mutta varhaisimpina aikoina metalli oli kuitenkin aina punnittava kaupanteon yhteydessä, sillä kappaleita ei lyöty määrätyn kokoisiksi rahoiksi.

Ensimmäiset metallirahat

Aleksanteri Suuren lyöttämä tetradrakhma 300-luvulta eaa.

Metallirahaa alettiin lyödä Lyydiassa antiikin ajalla noin 650 eaa. Nämä varhaiset rahat olivat määräpainoisia metallinkappaleita, joiden arvon takasi niihin lyöty leima. Varhaisimmat Suomesta löydetyt rahat ovat roomalaisia, mutta runsaammin löytöjä on vasta viikinkiajalta (800–1050), jolloin Suomeen tuli hopearahaa sekä islamilaisesta maailmasta että Länsi-Euroopasta.

Varhainen rahanlyönti Suomessa ja Ruotsissa

Suomessa lyöty Bysanttilaisen hopearahan jäljitelmä 1000-luvun puolivälistä.

Suomessa lyötiin rahaa ensimmäisen kerran 1000-luvulla. Kyseessä olivat bysanttilaisten rahojen jäljitelmät, joita käytettiin myös riipuskoruina. Valtiollinen rahanlyönti alkoi Ruotsissa 990-luvulla ja Suomen tultua osaksi Ruotsia yleistyi rahan käyttö tavallisen kansan keskuudessa Ahvenanmaalla 1200-luvulla ja manner-Suomessa 1300-luvun kuluessa. Siitä huolimatta luontaistaloudella oli suuri merkitys vielä vuosisatojen ajan.

Rahanlyönti Turussa 1400- ja 1500-luvuilla

Turussa noin vuonna 1410 lyöty Erik Pommerilaisen 6 penningin raha.

1400-luvulla Ruotsin tärkeimmät rahapajat olivat Tukholma, Västerås ja Turku. Turun rahapaja ei toiminut yhtäjaksoisesti eikä sen alkuajoilta ole säilynyt tilikirjoja tai muita dokumentteja. Sen perustamisvuodesta ei myöskään ole varmuutta, mutta sen arvellaan tapahtuneen noin vuonna 1410. Turun rahapajan viimeiset toimikaudet olivat 1523–24 ja 1556–58. Tällöin rahat lyötiin Turun linnassa, ja on oletettu, että näin tapahtui myös sitä ennen.

Kupariraha ja paperiraha

Puolen taalerin plooturaha vuodelta 1742.

Kaivosteollisuuden kehitys sekä löytöretkien myötä lisääntynyt arvometallien tuonti muista maanosista johtivat siihen, että 1500-luvulla kaikkialla Euroopassa tulivat käyttöön entistä suuremmat hopearahat. Myös kultarahan käyttö yleistyi. Ruotsissa hopea oli pääasiallinen rahametalli ennen kuparirahan käyttöön ottoa 1624. Ruotsi oli tuolloin maailman johtava kuparintuottaja. Tästä lähtien Ruotsin rahajärjestelmä perustui yli sadan vuoden ajan sekä hopeaan että kupariin. Kookkaat kuparilevyrahat, plootut, saattoivat painaa jopa 19,7 kiloa ja kevyinkin plootu painoi melkein kilon.

Vuonna 1661 Ruotsi otti ensimmäisenä maana Euroopassa käyttöön paperirahan, koska plootut olivat hankalia kuljettaa ja kuparin hinnan vaihtelut vaikuttivat niiden saatavuuteen. Aiemmin paperirahaa oli käytetty vain Kiinassa. Setelit laski liikkeeseen Stockholms Banco, jolla oli haarakonttori Turussa. Myöhemmin setelirahaa laski liikenteeseen Valtakunnan Säätyjen Pankki, maailman ensimmäinen keskuspankki.

Autonomian ajan rahat

Venäläinen hopearupla vuodelta 1805.

Kun Suomi 1809 liitettiin Venäjään, rahayksiköksi tuli rupla. Venäjän rahajärjestelmän perustana oleva rupla oli pitkälti Ruotsin riksiä vastaava hopearaha, mutta Venäjällä kuten Ruotsissakin oli 1800-luvun alun sotia seurannut seteli-inflaatio aiheuttanut hopearahan katoamisen kierrosta. Siksi Suomessakin käytettiin Venäjän vallan alkuaikoina etupäässä rupla- ja kopeekka- määräistä paperirahaa, jota Suomessa laski liikkeeseen 1811 perustettu Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori, joka 1840 muutti nimensä Suomen Pankiksi. Venäjän setelien ohella Suomessa käytettiin edelleen yleisesti Ruotsin rahaa, kunnes ns. raharealisaatio vuodesta 1840 alkaen vakiinnutti hopearuplan aseman maan päärahana. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahayksikön, markan, ja samalla perustettiin rahapaja valmistamaan suomalaista metallirahaa.

Jatka lukemista Suomalaisen rahan historiasta.