Jean Sibelius ja säveltaide




Arvostetuimman säveltäjämme muistoksi. Jean Sibeliuksen ja säveltaiteen kunniaksi lyödyn hopearahan arvopuolelle on kaiverrettu Finlandia-hymnin alkutahdit, tunnuspuoli kuvaa nuorta Sibeliusta.

Jean Sibelius (8. joulukuuta 1865 Hämeenlinna – 20. syyskuuta 1957 Ainola, Järvenpää) on tunnetuin ja arvostetuin suomalainen säveltäjä. Harva säveltäjä on kyennyt vangitsemaan yhtä osuvasti oman kansansa myyttejä, historiaa ja luontoa sävelin kuin Sibelius. Hänen arvostetuimpia teoksiaan ovat seitsemän sinfoniaa, sinfoniset runot sekä viulukonsertto.

"Janne"

Sibeliuksen isä oli kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibelius ja äiti Maria Charlotta Borg. Jean Sibelius oli alun perin nimeltään Johan Christian Julius, mutta poikaa päätettiin kutsua Janneksi tohtori Sibeliuksen veljen, kauppalaivankapteeni Johan "Janne" Sibeliuksen muistoksi.

Opiskeluvuosinaan hän alkoi käyttää setänsä Johan Sibeliuksen jäämistöstä löytyneitä nimikortteja. Niissä setä oli ajan muodin mukaan kirjoittanut nimensä ranskalaisittain. Näin jälkimaailma tuntee Johan Christian Julius ”Janne” Sibeliuksen nimellä Jean Sibelius.

Musiikki syrjäytti lakiopinnot

Päästyään vuonna 1885 ylioppilaaksi Sibeliuksen oli määrä aloittaa lakimiehen opinnot Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta musiikki vei huomion luvuilta, ja opinnot keskeytyivät heti ensimmäisen vuoden jälkeen.

Sibelius opiskeli Helsingissä musiikkia vuosina 1885–1889 muun muassa musiikkiopistossa eli nykyisessä Sibelius-Akatemiassa Martin Wegeliuksen johdolla. Jatko-opinnot hän suoritti vuosikymmenen vaihteessa Berliinissä (1889–1890) ja Wienissä (1890–1891).

Taiteilijoiden ystävä

Suomessa Sibeliuksesta tuli osa vapaamuotoista, eri aloja edustavien taiteilijoiden nuorsuomalaishenkistä ryhmää, jonka muodostivat hänen lisäkseen Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho sekä Eero Erkko.

Useat ryhmän jäsenistä muodostivat sittemmin naapuriyhteisön Tuusulanjärven ympäristöön. Sibelius solmi erityisen tiiviit siteet Järnefeltin perheeseen ja avioitui Eero ja Arvid Järnefeltin sisaren Ainon kanssa. He saivat kuusi tytärtä: Eva, Ruth, Kirsti-Maria (kuoli 1-vuotiaana lavantautiin), Katarina, Margareta ja Heidi.

Itsenäisyystaistelumme symboleja

Palattuaan Suomeen vuonna 1891 Sibelius jatkoi Wienissä aloittamansa Kullervo-sinfonian säveltämistä. Kullervon kantaesitys vuonna 1892 oli Sibeliuksen koko uran suurimpia menestyksiä.

Sortovuosien aikana Sibeliuksesta alkoi kasvavassa määrin tulla yksi kansallisen itsenäisyystaistelun symboleista. Isänmaallisuutta huokuvat teokset Finlandia ja Ateenalaisten laulu nostivat suomalaisten mielialoja vaikeiden aikojen keskellä. Ensimmäinen sinfonia (1899) päätti Sibeliuksen kansallisromanttisen kauden.

Ainolasta koti

Jean ja Aino Sibeliuksen koti Ainola valmistui Tuusulanjärven läheisyyteen, nykyiseen Järvenpäähän vuonna 1904. Elämä Helsingissä oli käynyt sävellystyön ja perhe-elämän kannalta liian rasittavaksi vilkkaan ravintolaelämän takia.

"Helsingissä kaikki laulu kuoli minussa", totesi Sibelius myöhemmin. Muutto Ainolaan takasi Sibeliukselle ihanteellisen työskentely-ympäristön koko loppuelämäksi.

Kansainvälisiä konserttimatkoja

Sibelius teki 1910-luvun alussa lukuisia konserttimatkoja muun muassa Göteborgiin, Riikaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin ja hänen kansainvälinen maineensa alkoi vakiintua. Maailmansota 1914 - 1918 merkitsi Sibeliukselle vaikeita aikoja henkisesti ja aineellisesti.

Turvatakseen taloutensa hänen piti säveltää pikkukappaleita: lauluja, pianosävellyksiä sekä teoksia viululle ja pianolle. Vuosien 1920 - 1922 luovan tauon jälkeen alkoi Sibeliuksen sinfoninen myöhäiskausi. Hän jatkoi esiintymisiään ulkomailla ja sävelsi valmiiksi kuudennen (1923) ja seitsemännen sinfoniansa (1924).

Surusoitto

Tiettävästi Sibeliuksen viimeinen julkinen sävellys on Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin syntynyt Surusoitto uruille op. 111b (1931). Kahdeksannen sinfonian parissa Sibelius tosin työskenteli vielä niinkin myöhään kuin 1943, mutta tuhosi teoksen luonnokset, sekä joukon muita töitä 1940-luvun loppupuolella suurissa ”polttajaisissa” Ainolassa.

Sibelius kuoli aivoverenvuotoon 91 -vuotiaana Ainolassa 20. syyskuuta 1957. Helsingin Suurkirkossa järjestetyn siunaustilaisuuden jälkeen Sibeliuksen arkku kuljetettiin Ainolaan, jonka puutarhaan hänet haudattiin.

Surevat ihmiset muodostivat tienvarsiin kunniakujan koko matkalle Helsingin keskustasta Järvenpäähän.


Tuote on loppuunmyyty

Nimellisarvo1 000 mk
MetalliAu900
Halkaisija22,0 mm
Paino8,6 g
LaatuProof
Vuosileima1999
Lyöntimäärä8 000 (proof)
SuunnittelijaJukka Veistola, Juhani Pallasmaa
Julkaisupäivä1.1.1999
Kerro kaverille

Kerro kaverille